Solidaarisuus on tulta | Participants
|
- Statistics
- Participants
- Translate into Finnish
- Translation result
- Translated in draft, editing and proof-reading required.
If you do not want to register an account, you can sign in with OpenID.
Solidarity is a flame | ||
Solidarity is a flame that cannot be extinguished. | ||
- words from a poster urging support for the Greek insurrection | - Kirjoitus julisteessa, joka kehoittaa solidaarisuustoimiin Kreikan kapinalle. | |
It was a miserable winter evening tied down with the razor wire of routine and obligation when I realized that, if I let myself, I was free to do whatever I wanted. Of course it's not the first time I’ve thought this, but it’s a realisation that’s heavy with the responsibility that accompanies it: it sinks like a stone amidst the empty interactions that people our worlds, and we have to keep reaching for it and picking it up again. | Se oli viheliäinen rutiinin ja velvollisuuden piikkilankaan kiedottu talvi-ilta kun tajusin, että jos vain sallisin sen itselleni, olisin vapaa tekemään mitä ikinä haluan. Se ei ollut tietenkään ensimmäinen kerta kun ajattelin näin, mutta se on oivallus, joka kantaa mukanaan velvollisuuden raskasta taakkaa: se uppoaa kuin kivi maailmojamme kansoittavaan tyhjään vuorovaikutukseen ja meidän on yhä uudelleen tavoiteltava sitä ja nostettava se pinnalle. | |
What I wanted to do that particular evening was to go back to Greece. I was tired of nourishing myself on the smallest signs of life that our dream gives off in these inhospitable circumstances, or the more dramatic signs from somewhere else that one can find on the Internet. | Tuona kyseisenä iltana halusin päästä takaisin Kreikkaan. Olin kyllästynyt ravitsemaan itseäni niillä heikoimmilla elämän merkeillä, joita unelmamme herättää näissä kieroutuneissa olosuhteissa, tai niillä dramaattisemmilla tapahtumilla muualta maailmasta, joita voi seurata Internetissä. | |
But I didn’t want to go to Greece just to pick myself up, as important as that was. What good would it do for me to replenish my inspiration if all my friends were slowly hardening? If people were citing the insurrection in Greece not to take hope or strategic lessons but to prove to themselves that the struggle is only possible some place far away? Or, even worse, if people were saying that the struggle in Greece is just as doomed as anywhere else, citing the fact that the fires had died down after Christmas? | En kuitenkaan halunnut palata Kreikkaan vain kerätäkseni itseäni, niin tärkeää kuin se olikin. Mitä hyvää se tekisi minulle, että kävisin lataamassa inspiraatiotani, jos kaikki ystäväni paatuisivat hiljalleen? Entä jos ihmiset vetosivat Kreikan kapinaan, ei siksi että se antaisi heille toivoa tai tarjoaisi oppitunteja strategista, vaan koska he halusivat todistaa itselleen, että taistelu on mahdollista vain jossain kaukana? Tai vielä pahempaa, jos ihmiset sanoivatkin että taistelu Kreikassa on yhtä tuomittu epäonnistumaan kuin missä tahansa muuallakin, vedoten liekkien sammumiseen Joulun jälkeen? | |
But in cryptic emails the Greek comrades were insisting that even though the fires had gone out, nothing had gone back to normal. I realised that as anarchists we focus a lot on the strange alchemy that suddenly explodes in insurrection, we drool over the insurrections themselves, but in regards to what comes after, we know almost nothing. Is it because we’re trapped waiting for a riot that never ends, or do we fear the demands the revolution will make of us, once we’ve burned everything? And what does happen after the angry crowds of the insurrection disappear? | Kreikan toverit väittivät kuitenkin kiven kovaan kryptisissä sähköposteissaan, että vaikka tulet olivatkin sammuneet, mikään ei ollut palannut takaisin normaaliksi. Tajusin, että anarkisteina me vietämme kosolti aikaa merkillisen alkemian parissa, joka yhtäkkiä räjähtää kapinassa. Me höpisemme kapinoista alituiseen, mutta siitä mitä tulee kapinan jälkeen, tiedämme tuskin mitään. Johtuuko se siitä että olemme jääneet umpikujaan odottaessamme mellakka, joka ei koskaan pääty, vai pelkäämmekö me niitä vaatimuksia, joita vallankumous meille asetta sitten kun olemme polttaneet kaiken? Ja mitä tapahtuu kun kapinan raivoavat ihmisjoukot ovat kadonneet? | |
I felt a need to go to Greece, to talk to people there, find out what was happening and why and share these stories with as much of the rest of the world as possible. So I wrote to my friends there with my proposal, they wrote back with ideas of their own, and I started to look into how the hell I could get over there without any money being for the past months, unemployed, another victim of the crisis. | Tunsin tarvetta palata Kreikkaan. Keskustelemaan siellä olevien ihmisten kanssa, jotta ymmärtäisin mitä oli tapahtumassa ja miksi, sekä jakaakseni nämä tarinat niin monen kanssa kuin vain suinkin pystyisin. Siispä kirjoitin ehdotukseni ystävilleni Kreikassa. He vastasivat omine ehdotuksineen ja minä aloin suunnitella miten helvetissä pääsisin sinne ilman rahaa, sillä olin yhtenä kriisin uhreista ollut viimeiset kuukaudet työttömänä. |
— Kiven uppoomiskohta on tosi tosi epäselvä. Pitäis ehkä verrata kreikankieliseen alkuperäiseen, mitä siinä haetaan. — sitrusjuoma
— Tää ei välttis oo alkuperältään kreikan, vaan englanninkielinen — anonyymi
En oo varma tosin, mutta osa tän kirjan teksteistä on kirjotettu suoraan englanniksi — anonyymi
Mut joo, pointti on kyl itessään pätevä. Kyllähän tossa on aika selkeää mihin se kivi uppoaa ja mitä sillä kuvataan, mutta pitäis keksiä selkeempi suomennos — anonyymi